Merida Big.Nine Team Carbon
Koeajoraportti Merida Big.Nine Team carbon kisapyörästä
Kauden 2013 olen ajanut Meridan lippulaiva jäykkäperällä,
Big.Nine Team carbonilla. Merida Multivan tiimin kanssa kehitetty pyörä on jo
paperilla 29er jäykkäperien parhaimmistoa, mutta sitä se on myös maastossa.
Ilmoitettu paino tiimi rungolle on alle 1100g ja todellinen paino mun
L-kokoiselle 1060 grammaa. Eli kevyt runko kyseessä. Markkinoille on tullut nyt
jo kevyempiä runkoja, mutta kaikki eivät ole samanlaisia. Lähes tulkoon
jokaisessa huippu jäykkäperässä on jokin oma juttu, mikä tekee siitä parhaan.
Meridassa näitä ovat 12x142 taka-akseli, BB30 keskiö, Flexstays perä ja fiksut
sisäiset vaijeriviennit. Vaijerin viennit on mun mielestä erityisen fiksut,
koska pyörässä on täysmittaiset kuoret, jotka viedään rungon sisään.
Asentaminen on aivan ääliö helppoa, eikä kuraa pääse kuorien sisään. Paras
kokemus sisäisistä vaijerien vienneistä tähän mennessä!

Klikkaa videoksi
Pyörä on kotonaan XCO-poluilla. Runko on todella jäykkä keskiön
ja emäputken alueelta. Ohjattavuus on todella tarkkaa ja voima välittyy
runtatessa. Flexstays perä antaa pientä joustoa/tärinän vaimennus, mutta kyse
on loppupeleissä pienestä avusta. Sen huomaa kyllä, mutta ei puhuta missään
tapauksessa joustamisesta. Flexstays perä yhdistettynä Procraftin ohueen
tolppaan antaa miellyttävän ajokokemuksen jäykkäperällä. Tietenkin tulee
tilanteita joissa satulassa istuminen ei tule kyseeseen, mutta perä on todella
hyvä jäykkäperien keskuudessa.
Meridan keulakulma on keskiverto 70.5 astetta. Se ei ole
loiva, eikä jyrkkä, mutta mun makuun täydellinen. Keulakulma on oikeissa
tilanteissa rauhallinen, mutta ei niin rauhallinen, ettei puunkierto
onnistuisi. Tangon ylilentotilanteita ei ole tullut ,eikä myöskään sitä
fiilistä, että alkaisi pelottaan.
Isot pyörät tekevän sen, että pyörä rullaa todella helposti
lähes kaiken yli, ja vielä kun pyörää ajaa ja vie aktiivisesti, pääsee sillä
yllättävän kovaa alamäkeenkin. Täysjousto on tietenkin vielä hieman eriasia
täyspainotteiseen maastoajoon, mutta jäykkäperänä Merida on todella
tasapainoinen. Heikkouksia ei esiinny, kuten voi olettaa tämän tason pyörältä.
Kuten kirjoitin, on kombon (keula, kiekot, runko)
jäykkyys tärkeintä. Kuten monissa isopyörissä, on tässäkin läpipulttikiinnitys
takakiekkoon ja on uuden koulukunnan mukaisesti Tapered emäputki ja ylikoon
keskiö. Ne tuovat merkittävää etua verrattuna pyöriin, joissa näitä ei ole.
Koska rungon ollessa jäykkä sivuttaissuunnassa, liikkuu se parhaiten myös
eteenpäin.
Juurikin tuo kombo on ollut
loistava fillarissa. SRAM Rise60 kiekot ovat aivan älyttömän hienot ajaa! Ne
ovat jäykät, kevyet ja herkät. Sen lisäksi 54-pisteinen kiinnitys
vapaarattaassa on todella nopea. Ei tule paljoa tyhjiä kohtia kun vedon laittaa
päälle. Kiekot ovat ehdottomasti parhaat (ja kalleimmat) millä olen ikinä
ajanut, mutta ovat ne sen arvoisetkin. Kiekot ovat edelleen huippukunnossa (pl.
tarroissa jälkiä, uusia saa kaupasta :D ) eikä niille ole tehty juuri mitään
koko kauden aikana. Olen vaihtanut öljyt vapaarattaaseen kaksi kertaa ja kerran
on yhtä pinnaa vähän kiristetty. Kiekot ovat luotisuorat, eikä jälkiä ole
tullut, vaikka välillä kuulostaa, että nyt löi vanteelle. Toisaalta, eihän sen
pitänyt olla yllätys, koska niin Jenkkien testit sanoi jo keväällä. Testaajat
oli ajanut kilometrejä vanteella, kun oli rengas hajonnut, eikä jälkeäkään
tullut!

SRAM Rise60 kehä

Juuri koottuna :)

Kuva: Jukka Isotalo
RockShoxin uusi SID on todella
hieno keula ajaa. Hetken kesti saada säädöt kohdilleen, ilmanpaine oli aika
tarkkaa säätöä, mutta sen jälkeen kovaa ajoa. Xloc lukitus on kyllä parasta
tällä planeetalla :) Älyttömän nopea lukitus ja aukaisi! Tykkään :)
SRAMin uusi XX1 on ollut myös, kuten olettaa saattaa, mainostuksensa arvoinen. Mitään ongelmia ei ole kauden aikana ollut, ei ole ketjut katkeillut, rattaat hajonnut tai muuta. Eikä ole ketju lentänyt mäelle, niin kuin pelkotilat olivat keväällä joillain. Kun olosuhteet ovat menneet huonoiksi, kuten Heubachin kurakisassa, on XX1 kyllä parasta mitä tällä hetkellä on saatavissa. Yksi eturatas ei ota itteensä hirveästi kurasta ja takavaihtaja hoitaa hommansa aina yhtä laadukkaasti! Siellä monet kärsivät chainsuckeista, kun kura jumitti ja koittivat vaihtaa edestä vaihteita hirmu mäkeen. Muulloin XX1 on todella huomaamaton. Heti kun siihen tottuu, on se vain niin helppoa. On useammin oikealla vaihteella, koska vaihteita vaihdellaan vain takaa, on helpompi napsutella just oikea vaihde, kun ei tarvitse edestä vaihtaa.
Olen ajanut kahdella pakalla (kahdet kiekot) yhteensä 5000km ja sinä aikana on vaihdettu kahdet ketjut ja 36-piikkinen ratas kului loppuun. Ja se ratas kestikin 4200km! Aika huikea lukema rattaalle! Ketjut on vaihdettu ketjumittarin näyttäessä 0.6, en tiedä onko oikea vaihtoaika vai ei. Toisaalta ketjut on aika halpoja verrattuna noihin takapakkoihin. Ja niistä puheen ollen, molemmat ovat edelleen huippukunnossa. Oon vähän väliä tsekkaillut kulumaa, mutta edelleen on hampaat hyvässä kunnossa. Kuitenkin edelleen osasarjaa epäileviä henkilöitä on. Seuraavaksi käyn tarkemmin osasarjaa läpi eri skenaarioiden suhteen.
SRAM XX1
Se, mitä olen nyt kauden aikana oppinut, niin XX1 osasarjan kokonaiskulut eivät ole kauheasti suurempia kuin muidenkaan ratkaisuiden. Tietenkin yksittäinen komponentti on kalliimpi, mutta, koska kulutusta voikin ajatella kokonaisuutena, muuttuu tarkastelu. Pakka on kallis, mutta eturattaita on vain yksi. Itsellä on tähän mennessä 3x10 vaihteisto kestänyt 4000-5000km. Jolloin on vaihtokunnossa aivan kaikki ja yksi ketjukin on jo vaihdettu. Noin karkeasti ollaan samoissa kuluissa kuin XX1 osasarjallakin. Tähän mennessä kertyneiden kilometrien perusteella ei ole syytä epäillä, ettei SRAM XX1 pääsisi samoihin lukemiin ja pakan osalta ylikin.
Tietenkin valitsemalla halvinta mahdollista saadaan perinteisistä vaihteistoista halvempia, mutta eiväthän ne ole vertailukelpoisia parhaiden kanssa.
XX1 370€
X01 370€ X01
X01 360€ X01 pakka, muu XX1
XX 365€
X0 246€
XTR 300€
Kulutusosien hintavertailu osoittaa aika selvästi, kuinka suuria (lue pieniä) kustannukset oikeasti ovat ja paljonko eri vaihtoehtojen välillä on. Hinnoissa on uudet voimansiirron osat, eli rattaat/ratas eteen, pakka ja ketju.
XX1 1422g
X01 1495g
XX 1690g
X0 1880g
XTR 1744g
Paino on osalle harrastajista tärkeä aspekti, ja vertailu osoittaa, mistä on helpointa nipistää. Tässä SRAMin 1x11 vaihteistot ovat aikasuuressa etulyöntiasemassa. Välityksiä löytyy edelleen, mutta painoa puuttuu muihin vaihtoehtoihin nähden.

Kuva: Bike Magazin

Kuva: Mountainbike Magazin

Kuva: Bikerumor
Vuonna 2009 kun sain ensimmäisen kunnon maastopyörän, oli siinä SRAMin
X0-vaihteisto. Se oli häikäisevän hyvä kaikkiin muihin nähden! Se on edelleen
todella hyvä! Todella tarkka monen tuhannen kilometrin jälkeen. Nyttemmin äitini
on perinyt sen. Tuossakin vaihteistossa on se SRAMille tyypillinen tatsi ja
toimina, jota kilpailija ei ole onnistunut kopioimaan. Suosittelen kokeilemaan
avoimin mielin lenkkikaverin SRAM-vaihteistoa. Kukaan mun pyöriä kokeillut ei
ole pettynyt.
Entäs jos luulen tarvitsevani eteen toisen rattaan.
XX1-osasarjalla ei välttämättä tarvita kahta eturatasta, jos osaa valita
eturattaan oikein tai ajaa maastossa. Jos ajaa paljon hiekkatielenkkiä
täysillä, voi joutua valitsemaan kaksi rattaisen osasarjan, jotta saa 44-piikkisen eturattaan. Mutta aika lujaa tollakin
välityksellä pääsee! Pakun peesissä mun huiput ollut 65km/h (36x10
välityksellä). Kattaa oikeasti kokeilla paljonko ajaa 39/40x11 välityksellä.
Ylämäkiä XX1:llä tolla pääsee loistavasti, jos edelleen on valinnut eturattaan oikein.
Itse olen kiivennyt melkoista seinää Espanjassa ja Italiassa 36-piikkisellä.
34:lla ne olisivat olleet jo nautinnollisia.
Joskus kuulee kysyttävän, "Tartteeko sen 1X11 olla välttämättä tolla 42T rattaalla? Eikö se voisi olla vain 38 tai 40-piikkinen?"
Mun mielestä takarattaan tarttee olla 42-piikkinen ja pienimmän 10-piikkinen, koska tällä saavutetaan tolla laaja välitysalue. Jos pakasta löytyisi vain 38 piikkinen, täytyisi eturattaan olla 32-piikkinen, jolla ei enää löytyisikään tuota suurta välitystä ja joissain tapauksissa tippuisi suoraan vetoon.
Mutta faktahan on se, ettei tuon laajan pakan etuja voi huomata, jos ei aja vaihtelevaa maastoa. Jos lenkit ja kisat olisivat aina tasamaalla, niin miksi valita laaja välitysalue, jossa saadaan isot ja pienet mukaan. Silloinhan kannattaa valita mahdollisimman tieheät välitykset välitysalueen suuresta päästä. Edut tulevat selvästi esille vaihtelevassa maastossa, jossa tulee tiukkoja mäki, nopeita laskuja vastaan, jolloin täytyy nopeasti saada pieni vaihte silmään ja sillä ajaa ylös ja sitten täytyy löytyä myös suuri välitys. Vaihteiston nopeus tulee esille siinä, ettei tarvitse vaihtaa edestä. Pieniä juttuja, mutta sen jälkeen kun siihen on tottunut, ei halua vaihtaa takaisin.
Suomikin on yllätävän mäkinen paikka. Esimerkiksi Tampereella on todella monta huikeaa töyssyä ja reittiä, jossa pääsee XX1 saloihin käsiksi. Kokeilematta ei ymmärrä, mutta kokeilusta voi tulla aika kallis :D
29er pyörän etenemä ilman rengasta

Klikkaa auki

Klikkaa auki

Klikkaa auki

Kuva: Lassi Hinkkanen
Mun odotukset uuden
kisapyörän suhteen on tosi korkeella. Oon pyrkinyt eliminoimaan kaikki
käytännön jäynät pois pyörästä. Kiekkojen kannattaa olla peruspinnoilla
rakennetut. Varaosia pitää olla saatavilla ja takuun pitää hoitua helposti.
Uusi pyörä voi jopa musta oikeesti tehdä nopeemman!
Tämä
tavoite tuli täytettyä kirkkaasti. Pyörässä ei ollut mitään käytännön jäyniä
eikä mitään ole hajonnut kauden aikana. Schwalben renkaat kestää kyllä melkosta
pahoinpitelyä puukkokivikossa! Ja kyllä mää väitän, että oon Meridalla paljon
nopeampi esimerkiksi Kyötikkälän XCO-radalla kuin aiemmilla pyörilläni. Ja
etenkin Kaupin radalla eroa syntyy todella paljon :)
Jos jotenkin tiivistäisin
ajatuksiani, niin täytyy ihmetellä, jos jostain vielä saisi paremman
jäykkäperäisen kisapyörän. Sen täytyisi jo tallissa ollessa painaa rahaa tai
tehdä jotain muuta bisnestä. Kevyemmän varmasti saakin (mun Merida 8.9kg
kisakunnossa), mutta onko se parempi, alkaa olla jo ihan kuskin preferensseistä
kiinni. Itse haluan pomminvarman suorittajan, jonka suorituskyky on paras
mahdollinen. Joku toinen voikin haluta vaikka mahdollisimman kevyen pyörän.
Merida on todella nopea kiipeäjä,
ja laskukyky on kuskista kiinni. Ainakin geometria mahdollistaa varman tuntuman
alamäkiin. Tasamaalla flexstays perä ja Procraftin tolppa napsii pois turhat
töyssyt, kuten myös tubeless-renkaat. Ensi kaudella tuun tekemään erilaisia
vertailuita erilaisten pyörien välillä, jolloin saadaan dataa siitä, kuinka
paljon missäkin paikassa pyörä merkkaa aikaan. Jotain muitakin mitta-asteikkoja
on käytössä…
Ja kuten olen useasti sanonut, kannattaa koeajaa laitteita ja komponentteja, jotta saa sen kuvan. Raportit ja puheet kertoo kyllä totuuden, mutta ahaa-elämykseen tarvitaan se omakohtainen kokemus. Moni on sen mun pyörän kautta huomannut!
-Perttu

Kuva: Timo Mustikkamaa

Kuva: Jukka Isotalo

SRAM XX1 kampisetti