Merida Ninety-Nine 9. Team
Koeajoraportti osa 1

Esittely
Tällä kaudella ajan suurimman osan ajasta täysjoustolla, ja
nyt loppukauden ajankin ainoastaan sillä, kun muuta pyörää ei enää ole.
Kyseessä on siis Meridan tiimiversio Ninety-Nine täysjoustosta. Tähän asti
tunnettu nimellä Big.Ninety-Nine. Samankaltaisella pyörällä ajaa myös Multivan
Merida ammattilaistalli. Pyörän kehitys aloitettiin niin, että
ammattilaistallin "nuorisojaoston" eli Thomas Litscherin ja Ondrej Cinkin mielipiteet
olivat tärkeitä. Pyörän geometria edustaa uutta koulukuntaa, eli pitkä
vaakaputki, pitkä reach, ja jyrkkä satulakulma. Tällöin seisoviltaan ajettaessa
pyörä on aiempaa pidempi, samalla siis vakaampi laskea alamäkeä. Jyrkkä
satulakulma tekee sen, että etäisyys tankoon pysyy järjellisenä, eli pyörä ei
kasva vaakasuunnassa yhtä paljon kuin muut luvut antavat ymmärtää. Pyörä onkin
todellinen Alppien ylittäjä, koska mäen päälle kiipeäminen on helppoa hyvän
ajoasennon myötä, mutta alamäkiä varten pyörä on suunniteltu. Pyörä loikkaa
alamäkeä kuin villivarsa, kovassa vauhdissa ajaminen on luottavaista.
Pyörässä on joustoa takana 106mm ja edessä 100mm. Molemmissa
päissä on RockShox jousitus, edessä SID XX, ja takana Monarch XX. Molemmissa on
hydraulinen kaukolukitus, jotka olen yhdistänyt samaan vipuun vaihtamalla
kahden Xloc sprintin sijaan yhden Xloc full sprintin. Muuten pyörässä on osat
parhaimmistoa. Vaihteisto on SRAM XX1 36-eturattaalla. Jarruina SRAM XX 160mm
levyillä. Kiekkoina ajossani on SRAM Rise 60 kiekot ja Roam 50. Tuppeina käytän
punaisia SRAM vaahtomuovituppeja, ne ovat mukavat ja muotoutuvat käteen juuri
sopivaksi. Satulana on "painava" Prologon Nago evo, joka on aivan mahtava!
Satulan toppaus on toteutettu niin, että se aluksi pehmenee nokkaa kohden ja samalla
nokka nousee hieman ylemmäs normaalista istumakohdasta, jolloin satulan nokalta ajettaessa efektiivinen satulankorkeus ei tipu yhtä radikaalisti kuin joillain muilla
satuloilla.

Kuva: Bullseye Photography / Teemu Ojapalo . Klikkaa suuremmaksi

Kuva: Bullseye Photography / Teemu Ojapalo . Klikkaa suuremmaksi
Ajettavuus - ylämäki
Ylämäkeen ajaminen on erilaista kuin jäykkäperällä. Uusi ajoasento
muuttaa ajotapaa, mutta myös pyörän paino vaikuttaa mäkikykyyn. Jäykkäperäisen
ja täysjouston välillä painoa eroa ei ollut kuin vajaa kilo, joten sen
huomaaminen ei ollut helppoa. Tein täysjoustoon erityisen hauskan ajoasennon,
laittamalla satulan eteen, jolloin satulan nokka on lähellä keskiötä. Tällöin
ei tarvitse siirtyä nokalle ajamaan ja ajaminen on mukavampaa. Toisaalta
"nokalta" ajaminen rasittaa takareisiä erityisen paljon, joten pitkissä
ylämäissä tuli käytettyä kaikkia lihaksia erityisen paljon. Pitkässä
ajoasennossa tuntuu saavan paremmin myös keskikropan mukaan, jolloin myös
vatsalihakset olivat kisan jälkeen kipeät. Leveä tanko tuntui myös hyvältä
kiivetessä satulasta, mutta erityisen hyvältä putkelta runtatessa, kun sai
rennommin ajettua.
Pääasiassa ylämäkeä ajetaan takaiskari lukossa, mutta
välillä kisoissa tai lenkeillä ylämäet olivatkin oikeaa polkua, jolloin iskarit
olivat auki. Nauroin ääneen eräällä lenkillä, kun kiipesin todella teknistä
kivikkonousua märällä ilman mitään ongelmia. Pyörän jousitus vie pyörää
eteenpäin, ei tunnu siltä, että pyörä koittaisi nostaa minua ylöspäin tai jotenkin
takarengas karkaisi alta. Nouseminen on myös polkutehokasta, iskari
ei sukella polkemisen vuoksi, vaan vie eteenpäin. Takaiskari onkin säädetty
loistavasti pyörään! Eräässäkin kilpailussa nousutkin olivat teknisiä polkuja,
niin pääsin niissä kilpakumppaneistani karkuun, kun pystyin täysjoustolla
ottamaan sellaisia nousulinjoja joihin muut eivät voineet jäykkäperillä mennä.

Kuva: Vesa Laapas . Klikkaa suuremmaksi

Kuva: Vesa Laapas . Klikkaa suuremmaksi
Ajettavuus - tasamaa

Klikkaa suuremmaksi
Ajettavuus - alamäki

Kuva: Marathon-photos.com . Klikkaa suuremmaksi
Yhteenveto

Kuva: Tarja Kivirinta . Klikkaa suuremmaksi

Kuva: Tarja Kivirinta . Klikkaa suuremmaksi