Merida Ninety-Nine 9. Team

Tällä kaudella ajan suurimman osan ajasta täysjoustolla, ja nyt loppukauden ajankin ainoastaan sillä, kun muuta pyörää ei enää ole. Kyseessä on siis Meridan tiimiversio Ninety-Nine täysjoustosta. Tähän asti tunnettu nimellä Big.Ninety-Nine. Samankaltaisella pyörällä ajaa myös Multivan Merida ammattilaistalli. Pyörän kehitys aloitettiin niin, että ammattilaistallin "nuorisojaoston" eli Thomas Litscherin ja Ondrej Cinkin mielipiteet olivat tärkeitä. Pyörän geometria edustaa uutta koulukuntaa, eli pitkä vaakaputki, pitkä reach, ja jyrkkä satulakulma. Tällöin seisoviltaan ajettaessa pyörä on aiempaa pidempi, samalla siis vakaampi laskea alamäkeä. Jyrkkä satulakulma tekee sen, että etäisyys tankoon pysyy järjellisenä, eli pyörä ei kasva vaakasuunnassa yhtä paljon kuin muut luvut antavat ymmärtää. Pyörä onkin todellinen Alppien ylittäjä, koska mäen päälle kiipeäminen on helppoa hyvän ajoasennon myötä, mutta alamäkiä varten pyörä on suunniteltu. Pyörä loikkaa alamäkeä kuin villivarsa, kovassa vauhdissa ajaminen on luottavaista.

Pyörässä on joustoa takana 106mm ja edessä 100mm. Molemmissa päissä on RockShox jousitus, edessä SID XX, ja takana Monarch XX. Molemmissa on hydraulinen kaukolukitus, jotka olen yhdistänyt samaan vipuun vaihtamalla kahden Xloc sprintin sijaan yhden Xloc full sprintin. Muuten pyörässä on osat parhaimmistoa. Vaihteisto on SRAM XX1 36-eturattaalla. Jarruina SRAM XX 160mm levyillä. Kiekkoina ajossani on SRAM Rise 60 kiekot ja Roam 50. Tuppeina käytän punaisia SRAM vaahtomuovituppeja, ne ovat mukavat ja muotoutuvat käteen juuri sopivaksi. Satulana on "painava" Prologon Nago evo, joka on aivan mahtava! Satulan toppaus on toteutettu niin, että se aluksi pehmenee nokkaa kohden ja samalla nokka nousee hieman ylemmäs normaalista istumakohdasta, jolloin satulan nokalta ajettaessa efektiivinen satulankorkeus ei tipu yhtä radikaalisti kuin joillain muilla satuloilla. 

Ylämäkeen ajaminen on erilaista kuin jäykkäperällä. Uusi ajoasento muuttaa ajotapaa, mutta myös pyörän paino vaikuttaa mäkikykyyn. Jäykkäperäisen ja täysjouston välillä painoa eroa ei ollut kuin vajaa kilo, joten sen huomaaminen ei ollut helppoa. Tein täysjoustoon erityisen hauskan ajoasennon, laittamalla satulan eteen, jolloin satulan nokka on lähellä keskiötä. Tällöin ei tarvitse siirtyä nokalle ajamaan ja ajaminen on mukavampaa. Toisaalta "nokalta" ajaminen rasittaa takareisiä erityisen paljon, joten pitkissä ylämäissä tuli käytettyä kaikkia lihaksia erityisen paljon. Pitkässä ajoasennossa tuntuu saavan paremmin myös keskikropan mukaan, jolloin myös vatsalihakset olivat kisan jälkeen kipeät. Leveä tanko tuntui myös hyvältä kiivetessä satulasta, mutta erityisen hyvältä putkelta runtatessa, kun sai rennommin ajettua.

Pääasiassa ylämäkeä ajetaan takaiskari lukossa, mutta välillä kisoissa tai lenkeillä ylämäet olivatkin oikeaa polkua, jolloin iskarit olivat auki. Nauroin ääneen eräällä lenkillä, kun kiipesin todella teknistä kivikkonousua märällä ilman mitään ongelmia. Pyörän jousitus vie pyörää eteenpäin, ei tunnu siltä, että pyörä koittaisi nostaa minua ylöspäin tai jotenkin takarengas karkaisi alta. Nouseminen on myös polkutehokasta, iskari ei sukella polkemisen vuoksi, vaan vie eteenpäin. Takaiskari onkin säädetty loistavasti pyörään! Eräässäkin kilpailussa nousutkin olivat teknisiä polkuja, niin pääsin niissä kilpakumppaneistani karkuun, kun pystyin täysjoustolla ottamaan sellaisia nousulinjoja joihin muut eivät voineet jäykkäperillä mennä. 

Tasamaa-ajossa on kaksi olosuhdetta, iskari auki ja lukossa. Kun pyörässä iskari on lukossa, pyörä on hyvin pitkälle kuin jäykkäperä. Takakolmio on tehty jäykemmäksi kuin jäykkäperässä, joten iskari lukossa, pyörä on itseasiassa jäykempi kuin jäykkäperäinen Big.Nine, jossa on takana flexstays seatstayt jotka vaimentavat epätasaisuuksia. Molemmissa pyörissä on PRC hiilikuitutolppa, joka joustaa kylläkin. Täysjouston 31.6 mm tolppa joustaa tietenkin vähemmän kuin jäykkäperän 27.2 mm tolppa. Luulinkin aluksi että iskari antaa periksi, kunnes kokeilin, että tolppa joustaa samaan tapaan kuin jäykkäperässä. Se tuo sen viimeisen mukavuusaspektin silloin kun iskari on lukossa, mutta tarvitaan vähän armoa. 

Alamäet ovat mahtavia, ja etenkin tällä pyörällä! Viime vuoden enduroajon mukana sain uusia ideoita kuinka pyörällä tulisi ajaa, ja millainen pyörän tulisi olla. Käytänkin sellaista termiä, menee kuin enduropyörä alamäkeä. Se tarkoittaa, että pyörän rajat on todella vaikea löytää. Jos pyörä loikkaa alamäkeen kuin enduropyörä, se on luotettava pyörä, käyttäytyminen on sellaista, että uskaltaa ajaa kovaa. Jousitus tuntuu silloin sellaiselta, ettei se ikinä lopu. Jos xc-pyörä tuntuu kuin enduropyörältä alamäessä, se on sellainen joka menee kovempaa kuin itse olisi voinut kuvitella. Ja pyöräni on juurikin tällainen. 

Ninety-Nine Team on todellinen kisapyörä. Se on juuri sellainen minkä halusin, mutta en tiennyt sitä etukäteen. Pyörän luonne on rohkaiseva, mutta selkeä. Pyörällä on tarkoitus ajaa kovaa, ja se kelpaa minulle paremmin kuin hyvin! Mitä kovempaa pyörällä ajaa, sitä paremmin se toimii. Takaiskari on aivan selvästi säädetty juurikin sillä ajatuksella, hiljaa ajaen pyörä ei notku, mutta kovassa vauhdissa takaiskari menee aivan järjettömän hienosti. Sama juttu on keulassa, mitä kovempaa sen hienommin sekin toimii! Molemmissa päissä on paljon progressiota, joten pyörä on todella vaikea saada pohjaamaan. Gurtenin DH-radalla keula kävi pari kertaa vähän pohjassa, mutta se johtui inasen liian pienestä ilman paineesta. Mikäli pyörästä haluaa erilaisen, sen saa takaiskaria tuunaamalla, tai valitsemalla esimerkiksi 9.6000 version jonka Monarch on säädetty enemmän lenkkipyörään sopivammaksi. Ajoin sillä viime syksynä, ja se oli selkeästi enemmän lenkkipyörä, henkilölle joka haluaa hyvän polkupyörän painosanalla polku. Onkin hieno huomata kuinka Ninety-nine runko taipuu moneen eri tyylii, siitä saa polkukoneen tai täysverisen kisapyörän parikymppisellä kisakuskille!