Merida One-Sixty 2 ensivaikutelma
Meridan vastaus suosiotaan kasvattaviin enduropyöriin
- Keula : RockShox PIKE 2StepAir
- Vaihteisto: SRAM X9
- Renkaat: Schwalbe Hans Dampf 2.35 TrailStar

Kuva: Merida
Olen pikkuhiljaa päässyt ajamaan enemmän ja enemmän
tapaturman jälkeen. Aluksi ajaminen oli tosi vaikeaa ulkona, koska en vieläkään
pysty vääntämään nilkalla, jolloin lukkopolkimet eivät tulleet kuuloonkaan.
Onneksi One-Sixtyssä on vakiona flättipolkimet, joten heti kun sain alkaa rasittamaan
jalkaa aloin kokeilemaan pyörää. Mulla ei ole aiempaa pitkäaikaista kokemusta
laadukkaasta ja hyvin suunnitellusta enduropyörästä, joten maailma on aika
tuntematon.
Ensimmäinen lyhyt lasku osoitti, että pyörä on mukava, tosi
mukava. Jousitus nielee todella hyvin kaiken kohdalleen osuvan. Mutta samaan
aikaan takajousituksessa on sitä, mitä mainospuheet kertovat, eli ettei se
notkuisi, tai hidastaisi kuskia. Tutkin ennen kuin sain pyörän käsiini pyörän
jousituksen arvoja, ja satulasta ajaessa polkeminen ei vaikuta jousitukseen,
eli tätä kautta polkeminen ei aiheita notkumista. Kuulostaa uskomattomalta,
mutta vielä uskomattomampaa on todeta se käytännössä. Säädöt olivat vielä tässä
vaiheessa pahasti vaiheessa.


VPK -jousitus


RockShox PIKE 2StepAir
Se mikä pitkäjoustoisessa ja loivakulmaisessa pyörässä
eniten yllätti, on sen kyky ylittää esteitä. Kivikko ja juurakko ovat aika
mitättömiä esteitä, kunhan on vauhtia ja vie painoa taakse. Pyörä kiipeää ja ylittää
esteitä todella kevyesti. Aluksi flättipolkimilla ajaessa oli välillä vaikeaa
ajaa ylämäkiä tai ylipäätään tilanteissa, joissa lukkopolkimista on apua.
Selkärangasta tuleva pyöritysliike vain pahensi tilannetta, koska
vaistomaisesti oli nostamassa jalkaa ylöspäin, jolloin jalat eivät varsinkaan
pysyneet polkimilla :D Mutta onneksi se aika on jo takana ja ajan jo
lukkopolkimilla. Lukkojen myötä pyörä on alkanut liikkua paljon paremmin!
Ylämäkiin pääsee iskemään jo ihan huolella ja alamäet ovat todella hauskoja.
Etenkin LBP:n ylälinjan laskussa maanantaina otin jo vähän enemmän vauhtia.
Aivan käsittämättömän hauskaa! Kyötikkälässä ajoin myös viikonloppuna ja kyllä
pyörä vaan upeasti liikkuu. Tällä hetkellä treenit ovat pääasiassa PK:ta,
jolloin pyörän kyvyt tulevat enemmän alamäissä esille, kun polkukaahailuun ei
ole aihetta.
Tampereellekin talvi tuli juuri sopivasti. Nyt kunhan saadaan lumipolut ja maa jäähän, pääsee pyörällä ajamaan taas uudella tavalla :) Kurarännissä ei ollut kovin hauskaa lauantaina :D
Lisää raporttia pyörästä kokemuksien kasvaessa. Ja kunhan
saadaan valoa taivaalta, tulee myös Garmin VIRBllä kuvattua filmin tynkää :)
-Perttu