Tahko MTB kisaraportti ja kotiin viemiset

04.07.2016

Moro!

Eilen ajettiin Suomen suurin ja kaunein MTB kisa, eli Tahko MTB. Tuo on kisa, jonka jokainen haluaa valloittaa ja osa voittaa. Matkoja löytyy tutusti huima määrä, ajaa sitten yöllä tai päivällä, tai sitten molemmissa. Itse starttasin 60km matkalle, mutta eiköhän tulevaisuudessa tule ajettua muitakin matkoja. Viimeistään sitten kun ei enää pääse missään kohtaa kovaa polkemalla :D Tänä vuonna mukana oli ensimmäistä kertaa myös Jukka Vastaranta, joten ennakko-odotuksissa oli entistä kovempi kisa.

Itse karkasin torstaina töistä lounasaikaan ja lähdimme posottamaan kohti Tahkoa. Kiitos työnantajalle, että ymmärtää tällaisia pakottavia menoja :) Kiitos myös kaikille yhteistyökumppaneille, teidän apu yhdistettynä omaan toimintaani voi joku päivä vielä tuottaa tuloksen ja saavutamme tavoitteemme. Torstaina kerkesin kiertämään 25km reitin vielä. Ajatuksena oli ajaa hiljaa, mutta ei millään voinut, kun ajaminen tuntui hyvältä ja kelikin oli mitä mainioin. Torstaina tein vielä hyvät foam rollaukset päälle, jotta jalat pysyvät auki. Tällä hetkellä vaikuttaakin, että pitää tosiaan rullata jalat auki joka ajon jälkeen tai muuten en palaudu ollenkaan.

Perjantaina oli kevyt päivä tiedossa ja nukuin hieman pidempään. Kävin ajamassa vähäsen, ensin herättelyä asvaltilla ja sen jälkeen El Granden alaosassa polulla. Muuten menikin normaaliin tapaan eli kevyesti hengaillen messualueella ja kämpillä.

IMG_4108.JPG

9:00 lähtö - Kuva: Tarja Kivirinta

Lauantaina heräsin kuuden jälkeen. Väsy oli melkoinen mutta pian virkistyin. Söin kevyemmän aamupalan, ettei tulisi närästystä tai vastaavaa, kun alettaisiin ajaa kovaa. Puuroa meni jonkin verran ja koitin vielä vähän nesteyttää. Kahdeksalta vein kiekot ja pullot Medilaserin tiimin huoltoporukoille ja aloitin lämmittelyt. Kiitos meidän huoltoporukalle, hienosti meni! Jaloissa tunne oli hyvä, joten kovin pitkiä lämpöjä ei tarvinnut tehdä. Keuhkot oli vähän hassut ja tein vähän VK-vetoja ja yhden happoryöpäytyksen jalkoihin. Toivoin rauhallista alkua, jolla päästäisiin hyvin vauhtiin.

Kisa lähti liikkeelle rauhallisesti, mutta samalla melko hermostuneesti. Meno oli levotonta aina Mummonmäen alle saakka, jossa aloitettiin vasta ajamaan. Tahkolla on pieni ongelma, kun aluksi on noin 15km hiekkatietä ja kuitenkin kuskit ovat aina vähän eri tasoisia. Ei löydy sellaista selvää kärkiporukkaa, joka lähtisi vetämään alusta saakka täysiä, vaan nyt on kyttäilyä ja taktikointia siihen saakka, kunnes peesistä ei ole hyötyä. Näin tälläkin kertaa ja ilmeisesti sen vuoksi tuli pari kasaakin porukan perällä. Not Good.

IMG_1329.JPG

Kutistunut iskujoukko - Kuva: Harri Puumalainen

Mummonmäessä vauhti nousi ja muodostui kaksi porukkaa. Oli tosi kovat (Ojala, Vastaranta yms) ja sitten me heikommat. Kärkiporukka pääsi jonossa ajamaan Kinahmi 1 ja me tultiin aika lailla perässä. Itse ajoin Visurin perässä Kinahmin ja mun perässä oli ainakin Kuitto ja Härginen. Kinahmin päällysosa oli mulle tänä vuonna tosi vaikea. Jotenkin nyt heinät otti tosi pahasti keuhkoihin ja ajaminen oli kakomista ja sellaista perusvauhtia. En pystynyt ottamaan ollenkaan kierroksia siellä, vaan koitin edetä sopivasti ilman turhaa riuhtomista, jotta hengittäminen luonnistuisi lopunkin aikaa.

Takatiellä ajettiin isolla porukalla, mutta vetohaluja oli vähemmän. Vedin sitten porukkaa perässä ja ajoin edellisen ryhmän taakse ja lopullisesti kiinni seuraavalla tiellä. Kihanmi 2 polkuosuudelle olikin vähän taistelua, kuka pääsee ekana polulle. Muut eivät olleet hereillä joten avasin pelin ja Visuri hyökkäsi ekaksi polulle. Ajettiin hyvää vauhtia, mutta vielä oli Kuitolla ja Kupiaisella lisää menoa halua ja tulivat nousussa ohitse. Onneksi oli vähän leveyttä, niin pystyttiin ajamaan kaksi rinnan. Kalkkiruukin laskuun he ottivat eroa ja pääsivät karkuun.

Seuraavaksi tulee itselleni suurin heikkous. Se jäätävän pitkä pomppupolku, joka vain tökkii vastaan. Tänä vuonna se meni aika helpon oloisesti ilman suuria vaikeuksia, mutta vauhdista en ole varma. Muut seurasivat perässä ja tiellä oltiin taas nipussa. Seuraavalla polulla johdin taas letkaa lammen rannassa ja tiellä jatkettiin ajoa. Nyt oli vähän yritystä vuorovedosta, mutta aika lyhyitä vetoja tuli kaikkien osalta.

Asvaltilta erkanemalla osuudella tuli ratkaiseva osuus, jolla ryhmä pieneni huomattavasti. Vauhtia alkoi olla 120 km matkalaisille liikaa ja lopulta meitä oli enää neljä jäljellä. Välillä ylämäissä vauhtia oli roimasti ja huohotus kuului monelta. Ryhmästämme karanneen Kupiaisen saimme kiinni ennen Tuulivaaran? huoltoa. Siellä menin keulille ja rupesin taas ajamaan omaa vauhtiani. Ylämäessä olin ehkä liian hidas, kun takana oli koko ajan joku mutta tasaisella ja alamäissä takaa kuuluvat äänet kaikkosivat edes muutaman metrin päähän, joten ohitse ei oltu tulossa. Hyvä näin.

Isoon hiekkanousuun lähtökohdat olivat hyvät. Antti-Jussi näkyi jo edessä ja vähän hänen Kuvat_Ivo_Kraus_photography.jpgedellään olisi Kuitto ja Visuri. Täten mahdollisuudet olivat vaikka mihin! Viimeiseen huoltoon ehdotin Niemen Pekalle kimppataktiikkaa, että ajettaisiin kaksin karkuun. Ajatus oli, että Rahasmäen polulla päästäisiin karkuun ja tiellä vedettäisiin kimpassa minkä päästäisiin. Tämä onnistui yli odotusten ja takatiellä oltiin jo tosi lähellä A-J:tä. El Granden alamailla saatiikin A-J kiinni ja kisa oli taas totisesti käynnissä. Joensuun Pyöräilijöiden Olli-Pekka Tolvanen oli vähän matkan päässä ja meitä oli kolme. Pekka karkasi multa nousussa sen 10 metriä ja Olli-Pekka tuli ihan Tahkon päällä ohi. Olin käyttänyt kaikki voimavarat. Laskuun lähdin niin, että jos on pienikin mahdollisuus ajaa kiinni, koitan, muuten ajan hiljaa ja turvallisesti alas. Tätä ei tapahtunut, joten ajelin rauhassa alas ja koitin tasaisella josko vielä löytyisi. Ei löytynyt enempää ja 10. sija oli minun!

Oheinen kuva: Ivo Kraus photography

Joukkuekisaan Toni oli scoutannut keräilyerän ja juhannuksena myös minut. Toni kyseli mikä meidän joukkueen nimi voisi olla ja perjantaina tuli viimeisin versio, joka päätyi ilmoittautumiseenkin. Joukkueen nimi oli Danny & Co. Joukkueessa oli aina yllättävä ja supernopea Toni Tähti, tasaisen varma suorittaja ja tosi sitkeä Dani Härginen ja jokerikortti meikäläinen. Tällä porukalla lähettiin hakemaan kakkossijaa joukkuekisasta, koska ykköspaikka olisi varmasti Medilaserin porukalla. Siellä ajoi Vastaranta, Pessi ja Miettinen. Ilman teknisiä murheita meillä ei olisi mitään jakoa heidän vauhtiin, eikä ollutkaan. Oltiin kuitenkin kakkosia ja saatiin paistinpannut palkinnoksi! Kiitos jannuille, voidaan ottaa uudestaan!

Itselläni on sanonta, että aina jos Tahkolla on kymmenes, saa olla tyytyväinen. Toki siellä oli DSC_0361.JPGOjalan Henkka vielä edellä, mutta 60km tuloksissa näin ei ole ;) Ajo oli kaiken kaikkiaan sellainen 8+. Suuria ongelmia ei kehon kanssa ollut, kaikkea pientä. Polkuvauhti ei ollut parasta mahdollista, kuten esim. Aulangolla. Ylämäkivauhti oli myös samaa hyvää, muttei loistavaa. Alamäissä ei ollut parasta rentoutta. Eli siis kaikki oli hyvää, mutta ei se riitä, mikäli haluaa palkintokorokkeelle nousta. Erittäin hyvää on se, että ajo alkoi vihdoinkin tuntua hyvältä ja kautta on paljon jäljellä. Kotio viemisiksi on paistinpannun ja kuitutangon lisäksi paljon lupaavia merkkejä tulevasta. Pyörän säädöllä saa vähän aikaiseksi rentoutta ja tatsia, mutta treenillä saa vauhtia erittäin paljon lisää! Onneksi kausi on pitkä ja nyt tuntuu, että se vasta alkaa! Samalla tuntuu, että flipperissä ei ole lento yhtä holtitonta ja lopputulokset täysiä yllätyksiä.

Tällä viikolla ajetaan Valkeakoskella Cup-kisoja molempina päivinä. Lauantaina on XCO ja sunnuntaina Maraton. Lauantaina 9.7. ajetaan kansallisen XCO cupin osakilpailu jo tutuksi käyneellä raastavalla radalla.

"Ellet ole vielä ajanut kilpaa tällä radalla, se kannattaa tehdä viimeistään tänä kesänä sillä vuoden 2017 XCO SM-kilpailut ajetaan Korkkiksella." 

"Sunnuntaina 10.7. ajetaan kansallisen XCM cupin osakilpailu ja reitti tulee noudattamaan suurelta osin jo aiemmin tutuksi tullutta helppoa maratonreittiä. Viime syksyn SM-maratonin reitistä saatetaan ottaa mukaan muutamia uusia osuuksia mutta teknisesti reitti tulee olemaan samaa tuttua tasoa kuin heinäkuun maratoneilla olemme ajattaneet."

Itse ajan molemmat, mutta tärkeintä on, että tule jompaankumpaan tai vähintään katsojaksi! Korkkisella tavataan!

-Perttu

27.04.2017Twitter - Twiitit omalla sivulla
08.10.2017Merida 96 Team Perttu Tune
09.09.2017Käännepiste
21.08.2017Varustespesiaali osa2
06.08.2017Varustespesiaali
04.08.2017Osavuosikatsaus
03.05.2017Kevät tuli!
18.01.2017Tiimipäivä
14.01.2017Tämä oli Manse Epic vol 2
10.01.2017Uusi vuosi, uusia kujeita ja vanhoja haasteita

Siirry arkistoon »